Helsinki-Glasgow all day long

Tänään lähti. Nimittäin Vesa Kalliosta. Ei lähtenyt kuin hauki kaislikosta, koska lentoaika oli luonnollisesti varhain aamusta, herätys 4.30, ja Helsinkiin iskeneet pakkaset yrittivät jäädyttää Citroën C1:sen niille sijoilleen. Matkaan kuitenkin päästiin ja kentälle kohtuullisen hyvissä ajoin. Kiitos luottokuski Akulle!

Helsinki-Vantaalla oli lunta, mutta reilu satsi glygolia flygarin päälle edesauttoi matkantekoa. Lentoreitiksi oli valittu Helsinki-Köpis-Edinburgh, perinteisellä neljän tunnin hyhmäisellä vaihtoajalla, jonka pystyi käyttämään järsimällä kahden kybän aamiaisen Kastrupissa. Jes.

Edinburghista reissu jatkui kohti Glasgow'ta linja-autolla. 11,50 £ ja viimesen päälle wifi.

Kohde löytyi hyvin, nimittäin Glasgow'n halvin party-hostelli. Kaikki perus fasiliteetit on semi-rempallaan, mutta poreallas löytyy. Miksi, oi miksi, jätin simmarit himaan?!

Päätin etten jää kuppaiseen hostellihuoneeseen nyhjäämään, vaan käyn tarkastamassa tilukset. Tarkoitus oli käydä tiedustelemassa yliopiston kampus ja huomiset mestat lähestymällä niitä idän suunnasta ja oikaisemalla paikallisen kaivopuiston läpi. Vähän alkoi homma arveluttamaan, kun havaitsin puiston valaistuksen uupuvan kokonaan. Näppäränä kundina olin ottanut messiin kaikki käteisvarani, mutta ymmärrykseni riitti kuitenkin tekemään nopean tilannearvion siitä, onko puistossa potentiaalinen ryöstömurhan riski. Vaikka meininki oli juuri niin synkkä, kuin kuva antaa ymmärtää, päätin lävistää puiston tarmokkaasti ja uhmata kohtaloa. Kuljettuani noin kaksi ja puoli askelta, totesin, että kaikki aiemmat kelani osoittautuivat turhiksi. Puistossa paineli koirankusettajia ja kaiken maailman lenkkeilykansaa tuulipuvut suhisten kukin minnekin. Ilmeisesti tässä kylässä ei vain ole tapana valaista mitään. Kuvassa näkyy muuten yliopiston päärakennuksen torni. Sekin valaitsematon...

Kampuksen lisäksi löytyi pubi. Testasin paikallisen keskikaljan. Ok 3/5. Sitten Tescon kautta hostellille tsekkaamaan ettei mitään oltu pöllitty. Ei oltu. Ainoa menetys tällä reissulla on ollut Nokian vaaleanpunainen varavirtalähde, jonka epähuomiossa pakkasin ruumaan menneisiin kamoihin ja jonka joku reipas tarkastussetä tai -täti oli sieltä poistanut. Soo soo! Nyt tarkkana niiden litium-akkujen kanssa!

Huomenna rundaamaan yliopistolle ja sitten enää kaksi yötä Geordie Shore -talossa niin pääsee majoittautumaan Whitworth Driven residenssiin. Olispa muistanut korvatulpat...