tiistai 24. tammikuuta 2017

G20 9JG


Siinä se nyt on: G20 9JG eli 10 Whitworth Drive. Meikäläisen residenssi. Brittiläiseen tapaan pieni aita ja etupiha. Meitsin ikkuna on oikeanpuoleinen oven yläpuolella. Sieltä avatuu oivat näköalat lähes identtisiin taloihin tien toisella puolella.




Tervetuloa eteiseen. Kuten kaikkialla maailmassa paitsi Suomessa, myös täällä kaikki ovet suljetaan ja avataan sisältäpäin vain avaimella. Se on suoraan sanottuna aika hanurista. Ihmettelen kovasti, miten Ab Lukko Oy ei ole onnistunut tekemään läpimurtoa maailmalla. Avain, jota ei tarvitse pyöritellä lukossa ylimääräisiä kierroksia ja jolla voi vetää oven auki, on uskomaton innovaatio. Koska Skotlannin ilmasto on mitä on, voisi kuvitella eteisten olevan suunniteltu niin, ettei kaikki vesi ja kura tulisi sisälle asti. Ei ole.


Eteisestä edettäessä tullaan ensimmäisenä olohuoneeseen. Pojat ovat panostaneet sisustukseen. Huomatkaa tekonahkainen säkkituoli. Hillitön telkkari on hankittu leffojen tsiigaamista varten. BBC:n taajuuksille on turha pyrkiä, koska TV-lupaa ei taloudessa ole. Pyykkejä kuivatellaan tuossa erittäin epävakaassa ja epäkäytännöllisessä häkkyrässä, joka on sijoitettu patterin eteen kuivumisen edistämiseksi. Kostealla kelillä kuivuminen saattaa muuten kestää.



Kuten jo mainitsinkin, olohuoneen dekoreeraukseen on käytetty aikaa ja luovuutta. Säkkituolin lisäksi meiltä löytyy kaksi sohvaa, joista toinen on tietenkin ilmatäytteinen. Tietenkin. Molemmat sohvat saa avattua vieraat lämpimästi vastaanottaviksi vuoteiksi, joissa kelpaa köllötellä. Tai no, ilmapatjasohvalla goisaaminen ei ehkä ole ergonomisesti kestävin ratkaisu, mutta kyllä siinä lyhytaikaisesti kärsii.


Olohuoneesta astutaan keittiöön ja ruokailutilaan. Keittiö on kivasti varusteltu. Kuvasta voi havaita jääkaappipakastimen, sähköuunin ja tiskikoneen. Näiden lisäksi kyökistä löytyvät myös pienemmät perusvempaimet, kuten vedenkeitin, blenderi ja mikro. Pojat eivät ole siisteimmästä päästä, mutta eivät kyllä sen puoleen yltiö sottaisiakaan. Tiskit puhdistuvat joko käsipelillä tai konetta käyttäen. Taas kerran olisi tilausta suomalaiselle innovaatiolle: tiskikaapille.


Tässä on lämminvesivaraaja. Jep. Vaikka ollaankin kaupungissa, jokainen talous lämmittää oman käyttövetensä. Kaukolämpö on liian kaukainen ajatus täällä. Veden lämmittäminen maksaa ja ilmeisesti siitä syystä, en ole keksinyt parempaakaan syytä, pattereita ei suinkaan pidetä päällä koko aikaa. Homma toimii enemmänkin on-off -periaatteella. Yöllä pidetään patterit pois ja päivällä posotetaan täysillä. Suomalainen "pidetään kämpässä peruslämpö" -ajattelu ei ole rantautunut tähän saaristoon. Toki syy on varmasti myös siinä, että talot falskaa niin hemmetisti ettei ole järkeä lämmittää harakoita koko aikaa. Taas tarvittaisiin suomalaisia itsestäänselvyyksiä: talojen kunnollista eristämistä ja kaksinkertaisia ikkunoita.
Joo, mutta vielä vähän lämminvesivaraajasta. Se meni viikko sitten rikki. Tällähän oli sitten se seuraus, että talossa ei kiertänyt lämmin vesi pattereissa. Ulkona lämpötila liikkui nollassa ja tuuli ujelsi ikkunanraoista. Yö oli viileä, mutta korjaaja saatiin onneksi paikalle heti seuraavana päivänä.



Kun käännämme katseemme keittiössä vasemmalle, silmiemme alla avautuu ruokailutila. Fillarit olivat väliaikaisesti säilössä ruokailutiloissa, mutta nyt ne ovat löytäneet uuden paikan olohuoneessa. Takapihalla ei ole mitään mihin ne voisi kytkeä ja fillarin pihalta pölliminen  on todellinen uhka. Ehkä. Näin ainakin jätkät epäilivät. Huomatkaa pöydän päälle levitetty läpinäkyvä suojamuovi. Tai ainakin luulen sen olevan suojamuovi. En ole kehdannut kysyä mikä sen funktio on. Mutta hyvä että on suojattu! Jos vaikka romanttisella illallisella läikkyy punkut pöydille, ei valu lattialle ja siivoaminen käy käden käänteessä.



Ruokaillessa voi ihailla takapihalle avautuvaa maisemaa. Harmaata on. Mitään kalusteita tai muita vermeitä jannut ei ole vielä hankkineet. Pikkunen pallogrilli tuohon sopisi somasti. Joo tiedän, pallogrilli on pellegrilli.




Paluu sisätiloihin. Alakerran vessa näyttää tältä. Lattia on kylmä, mutta sepäs ei pöntöllä istuessa haittaa, koska jalkojen alla on lämmittävä karvamatto. Kyseisen maton hygieenisyyttä olen toisinaan pohdiskellut.



Olen joskus lukenut jostain (lähdeviitteiden aatelia), että jenkit ja britit käyttävät erillisiä hanoja kuumalle ja kylmälle vedelle, koska hana jossa sekoittaja on sisäänrakennettuna on neuvostoliittolainen keksintö eikä neukkuhanojen käyttö oikein sopinut kylmän sodan kotirintamaan. No oli miten oli, jonkun pitäisi kertoa kyseisille kansakunnille, että Neuvostoliiton taru loppui jo 25 vuotta sitten ja että erilliset hanat ovat täysin viktoriaaninen keksintö.




Eteisestä nousevat yläkerran portaat. Erittäin britisti hämyt ja jyrkät, kuten kuvasta saattaa huomata. Tästä alkaa myös virallinen kokolattiamattovyöhyke.




Yläaulassa sijaitsevat kolme makuuhuonetta ja saniteettitilat. Oikealta vasemmalle kylppäri, Vijaya, salaperäinen komero, Pavel ja meitsi.



Tältä se näyttää. Mun huone. Se on huoneista pienin, mutta myös kirkkaasti siistein. Kalustukseen kuuluvat työpöytä, tuoli, vetolaatikosto, sänky ja kattovalaisin. Lisäksi löytyy ikkuna ja vaatekaappi. Kalusteet luonnollisesti IKEAa, mitäpä muutakaan.

Tiivistyksenä: pari häröä brittiratkaisua, mutta muuten erittäin pätevä mesta ja kaikki fasiliteetit hyvässä kuosissa.

Tulipas tästä perusteellinen selvitys Whitworth Driven kiinteistöstä. Saatan antaa tän materiaalin Vijayalle, jos ne joskus myy tän kämpän.



lauantai 14. tammikuuta 2017

Tsygä, museo, puutarha ja heilan coo


Siinä se on! Meitsin menopeli. Matkaa kämpältä kampukselle on linnuntietä noin 2 kilometriä, mutta jalan tai fillarilla kolme. Siksipä hankin itselleni tsygän. Paikallinen firma nimeltä Bike Station tarjoaa fillareita kolmen viikon lainaan, ilmaiseksi. Pakettiin kuuluu fillari, kypärä, lukko ja lamput. Bike Station saa lahjoituksena fillareita, jotka sitten laitetaan pajalla kuosiin ja myydään tai vuokrataan eteenpäin. Homma on paikallishallinnon tukemaa ja sen tarkoitus on työllistää nuoria, kierrättää fillareita ja kannustaa jengiä jättämään auto himaan. Pääpointtina on kasvihuonepäästöjen pienentäminen.

Kuva pöllitty Bike Stationin nettisivuilta

Brittein saarella ajetaan väärällä puolella. Siis vasemmalla. Se on yllättävän hämmentävää. Sen lisäksi paikallinen ajotyyli on suhteellisen raaka ja tiet ovat paikoittain kuin entisessä Neuvostoliitossa. Niin, eikä pyöräteitä liiemmin ole. Ensimmäiset kilometrit olivat samanaikaisesti sekä hirvittäviä että mahtavia. Vääränpuoleisen liikenteen seassa sompailu ja feissiä piiskaava jäinen sade on loistava yhdistelmä. Kuitenki, tsygä nopeuttaa liikkumista huomattavasti ja liikenteeseen tottuu nopeasti. Dösäkaistat toimivat samaan aikaan myös pyöräkaistoina. Suurinta hämmennystä aiheuttavat liikenneympyrät: niiden logiikka ei vaan meinaa millään mennä jakeluun.



Perjantaina pyörittiin turisteina. Ensimmäisenä kohteena Riverside museum. Museo sijaitsee nimensä mukaisesti River Clyden rannalla. Se on erikoistunut erilaisiin kulkuvälineisiin ilmeisesti siksi, että River Clydella toimi ennen huomattava määrä suuria telakoita ja laivanrakennuksella on Glasgow'ssa pitkä historia.


Museossa on muun muassa erilaisia autoja. Kuten monet Glasgow'n museot, myös Riverside museumiin on ilmainen sisäänpääsy. Nasta juttu!




Seuraavaksi ryhmämme siirtyi (pubissa nautitun lounaan jälkeen) kasvitieteelliseen puutarhaan. Vaikuttava kokonaisuus. 


Lauantaille asetimme ranskalaisen toverini Alessandron kanssa yhden tavoitteen: nähdä aito heilan coo. Kyseessä on siis highland cow, skotiksi heilan coo, ylämaan lehmä, tuo hassun karvainen naudan alkuperäisrotu. Hieman asiaa tutkittuamme löysimme Glasgow'n eteläpuolelta puiston nimelä Pollok, jossa otuksia majailee. Matkaa lähtöpisteestä kampuksen vierestä puistoon oli noin viisi kilometriä. Taitoimme matkan jalan.


Puisto oli yllättävän iso ja metsäinen. Yksi nähtävyyksistä oli kuvassa oleva lampi.


Jonkin aikaa puistossa pyörittyämme havaitsimme puiden välistä liikettä.


Heilan coo!


Heilan coon tuntomerkit: Pitkä ja karkea karva, isot sarvet ja uskomaton otsatukka. Näitä veijareita on kuulemma Suomessakin jonkin verran.


Puiston keskellä on Pollok House, jonka historiasta en tarkemmin tiedä, mutta oletettavasti joku lordi siellä on asustellut.


Paluumatkalla ehti tulla pimeää. Clyde arc:lta oli hyvät näkymät joenrantaan. Vihreäksi valaistu rakennus on Clyde auditorium eli The Armadillo. Sinertävä on The SSE Hydro, jossa on esimerkiksi erilaisia keikkoja. Etualalla Glasgow'n telakkahistoriasta muistuttamassa nosturi.

Ensi viikolla alkaakin sitten kurssit todenteolla.


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Garyn kanssa Edinburghiin

Homma on simppeli: maksa 20 puntaa, pääset Edinburghiin Garyn kanssa. Ai kuka Gary? No Glasgow'n päräyttävin matkaopas tietenkin! TripAdvisorin viiden tähden mies, eikä suotta.


Matkaan lähdettiin aamuvarhain dösällä. Viimeinen yö hostellissa oli jokseenkin hanurista, koska perjantaiyön bilettäjät tekivät nukkumisesta katkonaista. Pari, oletettavasti brittiä, tuli huoneeseen ja nukkumaan menemisen sijasta alkoi jauhaa erittäin henkilökohtaisista ihmisuhdedraamoistaan. Kiva tietää näin kolmelta aamuyöllä. Reilu vartin kuluttua laitoin pennut ojennukseen ja sain kaipaamani hiljaisuuden. Onneksi bussissa sai pienet unet. Edessä Gary.


Ensimmäiksi pidettiin kahvi- ja aamiaistauko. Paikkana The Elephant House, jossa tarinan mukaan J.K. Rowling sai inspiraation Harry Pottereihin. Niin tai näin, vessatekstit pyörivät lähinnä saman aiheen ympärillä.


Kuvassa voimme nähdä Skotlannin kansalliseläimen killuvan tolpan nokassa. Tarkkasilmäisimmät voivat havaita sen olevan yksisarvinen. Jep, yksisarvinen. Tarina kertoo, että viikingit vedättivät skotteja myymällä sarvivalaan sarvia yksisarvisen sarvina. Läpi meni niin että heilahti. Joku saksalainen onnistui myymään sellaisen jopa paaville. 


Edinburgh on kaupunkikuvaltaan aikalailla Glasgow'n vastakohta. Vanhaa rakennuskantaa on enemmän ja tiiviimmin. Glasgowlaiset inhoavat Edinburghia. Edinburghissa ei ole mitään muuta hyvää kuin tie takaisin Glasgow'hun. Näin siis ainakin Garyn mukaan. Kuitenkin Edinburgissa on kaikkea siistiä ja onhan se kivan näköinen. Sen vuoksi glasgowlaiset inhoavat Edinburgia vielä enemmän. Näin siis Garyn mukaan. Kuitenkin Glasgow'ssa tapahtuu enemmän eikä siellä tarvitse kilpailla turistien kanssa katutilasta. Ja onhan se kooltaankin isompi.


Edinburghin linna.


Päivän lounas: haggis burger. Haggis, tuo Skotlannin legendaarinen perinneruoka, paistetaan lampaan mahalaukussa ja se sisältää muun muassa kaurahiutaleita, maksaa, sydäntä, keuhkoa ja ihraa. Viimesen päälle!


Säkkipilli ja sähkökitara: erittäin stydi yhdistelmä!


Siinä on Gary. Huippujätkä. Garyn yhdenmiehen ja parin apulaisen firma Student Tours Scotland järjestää reissuja pitkin Skotlantia. Gary on loistava tarinankertoja ja moottoriturpa, jolta eivät kaskut ja huumori lopu. Ehdottomasti paras opas, johon olen koskaan törmännyt. Linkistä voi käydä tsekkaamassa Garyn TripAdvisor arvostelut. Silkkaa timanttia.



Tässä Arthur's Seat pienen kipuamisen jälkeen. Huiputtaminen jäi toiseen kertaan, koska pimeä yllätti ja aikataulu ei antanut myöten. Eikun alas ja bussille.

Lopuksi reissun paras osa eli tie takaisin Glasgow'hun.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi päivä, uudet kujeet


Torstaina alkoi reissun virallinen osuus, eli orientaatio. Tapahtumapaikkana yliopiston kampus. Aamulla päivänvalossa Kelvingrove Park ei vaikuttanut ollenkaan luotaantyöntävältä. Pikkupakkasta ja kuura maassa. Taustalla yliopiston kellotorni.


Haettuani vastaanottotiskiltä asiaankuuluvat paperit, löysin pari suomalaista joiden seuraan lyöttäydyin. Venaillessa infoluennon alkua luentosalin eteen kerääntyi sekalainen sakki vaihtareita ja lähes kuin itsestään oli muodostunut parinkymmenen hengen ryhmä. Melko iisiä. Tällä porukalla vietettiin käytännössä koko loppupäivä.

Glasgow'n yliopiston päärakennus on suhteellisen näyttävä. Kuvassa sisäpiha asiaankuuluvine nurmikkoineen. 


Jotain mestan eeppisyydestä kertoo se, että kyseisessä miljöössä on kuvattu kohtauksia Harry Potter -leffoihin. Joku saattaakin tunnistaa allaolevan kuvan pylväikön.


Kampus sijaitsee korkealla mäellä, joten maisematkin ovat mitä miellyttävimmät. Kuva huono, maisema hyvä.


Illalla oli kaikille vaihtareille yhteinen aloitusiltama päärakennuksen salissa. Juhlan kantava idea oli joraaminen. Vanhan fabun opastuksella parisataa henkeä veteli skottien kansantansseja haitarin ja viulun tahtiin. Lisäksi paikalta sai ilmaista safkaa, mikä oli erittäin kova diili.

Juhlan jälkeen parinkymmenen hengen seurueemme lähti pubiin ja ilo oli ylimmillään. Illan saldona monta uutta frendiä ja lievä hedari. 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Helsinki-Glasgow all day long



Tänään lähti. Nimittäin Vesa Kalliosta. Ei lähtenyt kuin hauki kaislikosta, koska lentoaika oli luonnollisesti varhain aamusta, herätys 4.30, ja Helsinkiin iskeneet pakkaset yrittivät jäädyttää Citroën C1:sen niille sijoilleen. Matkaan kuitenkin päästiin ja kentälle kohtuullisen hyvissä ajoin. Kiitos luottokuski Akulle!


Helsinki-Vantaalla oli lunta, mutta reilu satsi glygolia flygarin päälle edesauttoi matkantekoa. Lentoreitiksi oli valittu Helsinki-Köpis-Edinburgh, perinteisellä neljän tunnin hyhmäisellä vaihtoajalla, jonka pystyi käyttämään järsimällä kahden kybän aamiaisen Kastrupissa. Jes.


Edinburghista reissu jatkui kohti Glasgow'ta linja-autolla. 11,50 £ ja viimesen päälle wifi.


Kohde löytyi hyvin, nimittäin Glasgow'n halvin party-hostelli. Kaikki perus fasiliteetit on semi-rempallaan, mutta poreallas löytyy. Miksi, oi miksi, jätin simmarit himaan?!


Päätin etten jää kuppaiseen hostellihuoneeseen nyhjäämään, vaan käyn tarkastamassa tilukset. Tarkoitus oli käydä tiedustelemassa yliopiston kampus ja huomiset mestat lähestymällä niitä idän suunnasta ja oikaisemalla paikallisen kaivopuiston läpi. Vähän alkoi homma arveluttamaan, kun havaitsin puiston valaistuksen uupuvan kokonaan. Näppäränä kundina olin ottanut messiin kaikki käteisvarani, mutta ymmärrykseni riitti kuitenkin tekemään nopean tilannearvion siitä, onko puistossa potentiaalinen ryöstömurhan riski. Vaikka meininki oli juuri niin synkkä, kuin kuva antaa ymmärtää, päätin lävistää puiston tarmokkaasti ja uhmata kohtaloa. Kuljettuani noin kaksi ja puoli askelta, totesin, että kaikki aiemmat kelani osoittautuivat turhiksi. Puistossa paineli koirankusettajia ja kaiken maailman lenkkeilykansaa tuulipuvut suhisten kukin minnekin. Ilmeisesti tässä kylässä ei vain ole tapana valaista mitään. Kuvassa näkyy muuten yliopiston päärakennuksen torni. Sekin valaitsematon...


Kampuksen lisäksi löytyi pubi. Testasin paikallisen keskikaljan. Ok 3/5. Sitten Tescon kautta hostellille tsekkaamaan ettei mitään oltu pöllitty. Ei oltu. Ainoa menetys tällä reissulla on ollut Nokian vaaleanpunainen varavirtalähde, jonka epähuomiossa pakkasin ruumaan menneisiin kamoihin ja jonka joku reipas tarkastussetä tai -täti oli sieltä poistanut. Soo soo! Nyt tarkkana niiden litium-akkujen kanssa!

Huomenna rundaamaan yliopistolle ja sitten enää kaksi yötä Geordie Shore -talossa niin pääsee majoittautumaan Whitworth Driven residenssiin. Olispa muistanut korvatulpat...