keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Huomioita ympäröivästä maailmasta osa 1: Glasgow'n sadevesiviemärit


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa... 
Tervetuloa Huomioita ympäröivästä maailmasta osan 1 pariin. Sarjassa käsitellään erilaisia pieniä, jopa mitättömiä elinympäristön seikkoja, jotka kuitenkin pistävät välillä ajattelemaan syvästikin ihmiseloa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsittelemme niinkin arkista asiaa kuin sadevesiviemäreitä.


Siinä se nyt on, viemäri, tuo hyödyllinen metalliritilä, jonka rei'istä vesi valuu sateella katujen alla kulkevaan verkostoon ehkäisten näin niljakkaiden lätäköiden syntymistä. Kuten moni varmasti tietää, Glasgow'ssa sataa melko kohtuullisesti eli noin 1109 mm vuodessa (vrt. Helsinki ka. 655 mm vuodessa, josta osa tulee lumena). Tästä syystä voisi kuvitella, että sadevesien ohjaaminen viemäreihin olisi jokapäiväisen elämän kannalta ihan kiva juttu. Ylläolevasta kuvasta voimme havaita, kuinka asian laita on. 14/14 reikää tukossa, ei hyvä tämä.


Tässä tilanne on melko hyvä 8/14 reikää tukossa.


Ai että, tässä näemme surullisen esimerkin täysin toimimattomasta yksilöstä. 14/14 reikää tukossa.


Paikoittain voi havaita osittain toimivia ratkaisuja, kuten tässä: 13/16 reikää tukossa. Silti tästäkään viemäristä ei rankemman sateen sattuessa juurikaan hyötyä ole, koska sen tehokkuus on ainoastaan 18,75 %. Loput 81,25 % sadevedestä valuu painovoimalain mukaisesti alamäkeen pahaa-aavistamattoman jalankulkijan sukanvarresta sisään. Onneksi opiskelijan ei tarvitse maksaa Council tax:ia (eräänlainen kunnallisvero). Sille ei näemmä saa juurikaan vastinetta.

Lontoo part 2

Koska ekalla kerralla ei mennyt lippujen ostaminen putkeen, tehtiin paluu Lontooseen. Eipä siinä, onhan se kiva kaupunki. Kuvia tuli otettua laiskasti, mutta tässä jotain jämiä.


Halusin käydä jossain kulttuurikohteessa tällä kertaa ja niitähän Lontoossa riittää. Plussaa on, että suurin osa museoista on ilmaisia. Sama homma Glasgow'ssa. Oli miten oli, mentiin British Museumiin, johon on säilötty ehkä maailman suurin ryöstösaalis. Britti-imperiumin kulta-aikana pitkin maailmaa roudatut historialliset aarteet löytyvät kaikki saman katon alta Lontoosta. Tasaisin väliajoin joku vinkuu kamojen palauttamisesta, mutta siitähän seuraisi mielenkiintoinen ketjureaktio, kun kaikkien maailman museoiden pitäisi laittaa kilut ja kalut jakoon. Vaikka Britit ovat yksiselitteisesti kieltäytyneet palauttamasta kamppeita, aina löytyy joku kreikkalainen joka on vaivautunut British Museumiin asti kiukuttelemaan Elgin marmoreiden eteen protesti-t-paita päällä.


Itse museo on hillittömän kokoinen, joten jokaisen kipon kohdalle ei kannata jäädä ihmettelemään vaan tsekkailee oman maun mukaan parhaat palat. Itseäni ei esimerkiksi Louvren ja Vatikaanin museot kiertäneenä voisi enää hirveästi liikuttaa ne nimenomaiset ruukut ja savipytyt, joten paineltiin pitkin museota reippaaseen tahtiin.


Hieno esimerkki (huono kuva, pitäisi nähdä sivutkin) varhaiskeskiaikaisesta irlantilaisten kansankielisestä tekstistä nimeltään ogham. Latinaksi teksti FANONI MAQVIRINI, luetaan FANONI MAQVI RINI, tarkoittaen Fanonus Rinuksen poika. Oghamiksi: SFAQQUCI, MAQIQICI, tarkoittaen Safaquqqus Qicuksen poika. Tarkimmat huomaavat liitteen "mac" käytön, joka siis meinaa poikaa. Käytössä nykyäänkin Irlannissa ja Skotlannissa.

Innostuin oghamista sen verran, että sudarit saattavat saada tästä syksyllä uuden salakielen.


Museoissa on nykyään trendinä, että kaikkea pitää päästä hiplaamaan. Tässä muovinen Rosettan kivi, jota pojat räpläävät.


Tässä oikea Rosettan kivi, museon ehkä tunnetuin yksittäinen esine. Kivestä löytyy sama teksti egyptiksi hieroglyfeilla ja simppelimmällä merkistöllä sekä kreikaksi kreikkalaisilla kirjaimilla. Rosettan kivi toimi avaimena hieroglyfien tutkimisessa. 


Pikkuinen safkabreikki museon jälkeen. Vedettiin oikein viimesen päälle street foodit. Se on muotia.


Lontoon taksi, Lontoon dösä.

Reissun perjantaille sattui osumaan St. Patrick's day eli Pyhän Patrickin päivänäkin tunnettu kansanjuhla. Kyseessähän on oikeastaan irlantilaisten suojelupyhimyksensä kunniaksi järjestettävät kinkerit, mutta kaikki muutkin juhlivat siinä siivellä. Pyhä Patrick itse on todellinen historiallinen henkilö (melko varmasti), jonka irlantilaiset merirosvot kaappasivat orjaksi Patrickin ollessa teini-ikäinen. Patrick pääsi kuitenkin takaisin Britanniaan muutaman vuoden jälkeen. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Patrick näki jumalallisen näyn, joka kehoitti lähtemään takaisin Irlantiin käännyttämään pakanoita. Patrickhan sitten meni ja otti näyn todesta ja hilppasi takaisin Irlantiin, missä julisti itsensä piispaksi ja käännytteli ihmisiä sitten kristityiksi. Erityisesti naiset ja lesket olivat Patrickin kiikarissa. Tästä kaikesta ja kaikesta muustakin jännästä Patrick kertoo itse kirjoittamassaan tunnustuksessa, Confessiossa ja kirjeessään sotalordi Coroticus:lle, joka kulkee nimellä epistola. Nämä ovat muuten ainoat kirjalliset aikalaiskuvaukset 400-luvun Irlannista. Jos jotain kiinnostaa niin molemmat tekstit löytyvät netistä.


Takaisin karuun moderniin todellisuuteen. Pyhää Patrickia juhlittiin tarmolla ja yö oli vaiherikas. Kaikki kuitenkin selvisivät ehjänä himaan. Hauskaa oli.


Juhlimisen jälkeen on hyvä saada vähän happea, joten läksimme Suur-Lontoon ja Essexin rajamailla olevaan metsään Epping Forestiin. Tarkoitus oli mennä bongaamaan ovatko bluebellsit (wikipedian mukaan suomeksi englanninsinililja) alkaneet kukkimaan. Eivät olleet.


Metsä näytti aivan englantilaiselta metsältä.



Lontoon Luton on melko ankea lentokenttä. Kuvassa näkyvässä taulussa lukee, että lentomme on 1,5 tuntia myöhässä. Aina luotettava ja näppärä EasyJet sähläsi jotakin koneiden kanssa ja meile tarkoitettu kone lähtikin Amsterdamiin ja Edinburghiin menossa ollut kone tuli meille. Tai jotain yhtä sekavaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että Kone lähti pari timmaa myöhässä. Koneet vaihdettiin lennossa, joten mitään safka- ja juomapuolta ei oltu keretty koneeseen lastata. EasyJet panosti kuitenkin vesitarjoiluun. No ei siinä vielä mitään, matkalla selvisi että Glasgow'n lentokentän kiitorata menee KIINNI suunnuntaisin klo 23.00. Yritettiin lentää kovempaa, mutta myöhästyttiin kaksi minuuttia eikä lennonjohto antanut lupaa laskeutua. Koneen täytyi siis etsiä toinen kenttä jolle laskeutua. Kyseiseksi kentäksi valikoitui Glasgow Prestwick Airport, joka ei todellakaan ole Glasgow'ssa vaan 45 kilometrin päässä etelässä. Homma olisi sama, jos ostaisi lennon Oulusta Helsinkiin, mutta päätyisi Hyvinkäälle. EasyJet tarjosi meille dösäkyydin Glasgow'n lentokentälle, josta piti jatkaa taksilla himaan. Voin liioittelematta sanoa, että ankein lentoreissu miesmuistiin.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Loch Ness & Isle of Skye


Viime viikonloppuna sain oivan tilaisuuden, kun pääsin ranskalais-brittiläisen seurueen messiin pariksi päiväksi Highlandseille. Vaikka Skotlannissa on kohtuullisen hyvät dösä- ja stogeyhteydet, auto on silti paras tapa paikkojen kiertelyyn. Koska olen 25-vuotta täyttänyt, voisin vuokrata auton ilman hillittömiä lisäkuluja, mutta ajaminen vasemmalla puolella ei hirveästi huokuta. Siispä hyvä homma olikin, että seurueeseen kuului natiivi, joka hoiti kuskin virkaa.


Tässä viikonlopun kiesimme: Kia Carens. Paikkoja 5+2. Vuokraus hoidettiin Glasgow'n lentokentällä, josta napattiin ranskalaisseurue suoraan kyytiin. Seitsemän aikuisen, neljän lentolaukun ja kuuden repun pakkaaminen Kiaan olikin sitten oma hommansa.


Ensimmäisen päivän reitistä voi ehkä saada jotain käsitystä ylläolevasta kartasta. Suorimman tien sijasta paineltiin rannikkoa pitkin kivojen maisemien vuoksi. Reitti kulki jotakuinkin näin: Glasgow-Luss-Oban-Fort William-Loch Ness.


Heilan coo part 3: The Dark Coo Rises


Oban, keskikokoinen kylä länsirannikolla. Junarata Obaniin on äänestetty maailman parhaimpien joukkoon huikeiden maisemien ansiosta. Jos ylämaita haluaa nähdä, mutta ei halua auton rattiin, helpoimmalla pääsee kun ostaa junaliput Obaniin ja takaisin. 20£ tsippe.


Kaukaisuudessa Isle of Mull.


Täällä(kin) tehdään viskiä.


 Kuvassa kaksi huomiotavaa asiaa. Ensinnäkin Fish & Chips. Täällä jos jossain sitä kannattaa maistaa, sillä kala tulee viereisestä jonkasta ja on varmasti tuoretta. Toiseksi gaelinkielinen katukyltti. Mitä pohjoisemmaksi menee sitä enemmän puhutaan gaelia. Ulommassa saaristossa se on puhutuin kieli. Huomatkaa, että kyseessä on skotti gaeli. Irlannissakin puhutaan gaelia, joka on kyllä erittäin läheistä sukua skotlantilaiselle versiolle. Koko kieliasia on sinänsä hämmentävä, sillä kielistä (ja historiallisista kansoista) käytetään erilaisia nimityksiä enemmän tai vähemmän ristiin.


Kukkulan päällä McCaig's Tower. Paikallinen pankkiiri päätti viime vuosisadan alussa työllistää paikallisia kividuunareita ja jättää itsestään jonkun pysyvän muiston Obaniin. Siispä massipäällikkö rakennutti itselleen näkötornin. Valitettavasti proggis jäi kesken äijän heitettyä lusikan nurkkaan ja vain uloin kaari valmistui.


Laatukuva auton fönarin läpi. Siinä kuitenkin maisemaa matkalta ja näkyypä siellä linnan rauniotkin.


Loch Nessin mökkimme näytti tältä. Oikein mukava, vaikka netti olikin yhtä nopea kuin meillä kotona Vartsikassa vuonna 2001. Tämä yhteyksien heikkous tai niiden kokonaan puuttuminen leimasi koko reissua. Pohjoisemmassa Skotlannissa ei hirveästi tukiasematolppia näkynyt. Voisin kirjoittaa Skotlannin huonoista 4G-verkoista ja katvealueista pitkät pätkät, mutta ehkä jätetään se sikseen. Sanotaan nyt kuitenkin näin, että Suomi on internet- ja matkapuhelinverkkoasioissa valovuosia tätä saarivaltiota edellä.


Aamuinen näkymä mökin terassilta. Mökkien takana Loch Ness.

Aamulla matka jatkui kohti Isle of Skyeta. Tässä summittainen kartta reitistä ja alhaalla kuvia matkan varrelta.







Todiste, että olin oikeasti paikalla.


Eilean Donan Castle. Kuulemma Skotlannin kuvatuin linna. En epäile. Rakennettu alunperin 1200-luvulla. Sittemmin tuhottu ja restauroitu.


Aless bostaa ja skottilippu liehuu.



Koukattiin tsekkaamassa The Fairy Pools, ketju vesiputouksia, jotka löytyvät sumun keskeltä kuvassa olevan polun varrelta. Tämä oli viikonlopun ainoa hetki kun satoi kunnolla. Litimärkänä oli hyvä istua autossa.




Osalle jengistä totaalinen kastuminen hyydytti hetkeksi hymyn, mutta safkatauko Portreessa jeesasi kummasti.


Portree tai Port Rìgh, Isle of Skyen suurin "kaupunki" 2 500 asukkaalla. yli kolmannes asukkaista puhuu gaelia.


Portreen satama ja kivat värikkäät talot.


Portreesta eteenpäin ajettaessa bongattiin sattumalta näköalapaikka. Hyvä tsägä. Vaikuttavat jyrkänteet.


Kaukana siintää Skotlannin rannikko.



Isle of Skye näyttää pääosin tältä. Puita ei juuri ole, lähinnä aakeaa laidunmaata, lampaita, vuoria ja sinne tänne ripoteltuja valkoisia taloja.



Tästä vauhdissa napatusta kuvasta voidaan havaita tyypillinen Skyen talo. Valkoinen, hormit molemmissa päädyissä ja ovi keskellä. Mututuntumalla 95% saaren taloista näyttää jotakuinkin tältä.


Näkymää saaren luoteiskulmasta.


Sieltäkin löytyi linnan raunio. Duntulm Castle. 30 metrin päässä alhaalla tyrskyää Atlantti.


Koska rakennelma oli epävakaa, sinne ei saanut mennä.



Siellä on Uig.


Tässä ainoa ottamani kuva Loch Nessista. Sen nimi on Loch Ness yöllä. Tosi tarina.

Alla kartta paluumatkasta mökiltä Glasgow'hun.




Takaisin Glasgow'hun ajellessa kipaistiin ottamassa fotot maagisesta junasillasta, joka esiintyy ehkä monelle tutussa elokuvassa Harry Potter ja nönnönnöö (varmaan niissä kaikissa). Siellä se on.


Pysähdyttiin majatalolle ottamaan kaffet. Kohtuulliset maisemat.

Loppukaneetti: hyvä reissu oli. Suosittelen lämpimästi Skotlannin ylämaita kaikille kanssaihmisille. Vasemmalla ajaminenkaan ei välttämättä ole niin paha rasti. Toki tiet on melko mutkaisia ja kapeita, mutta eipä se menoa haitannut. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Seuraavana on vuorossa ainakin analyysiä Glasgow'n sadevesiviemäreistä. Pysykää tutkalla.