Käväistiin Lontoossa

Vapaa viikonloppu: check!

Ilmainen majoitus: check!

Halvat lentoliput: check!

Siispä nokka kohti Lontoota!

Mutta...

eihän se nyt niin helppoa ollut. Koska helmikuussa on vähemmän päiviä kuin maaliskuussa, sattuivat samat päivämäärät täsmälleen samoille viikonpäiville ja viikoille molemmissa kuissa. Tästä seurasi se, että matkanjärjestäjämme osti lentoliput aluksi maaliskuulle helmikuun sijaan. Koska lentoyhtiönä toimi EasyJet, vaihtomahdollisuus olisi pitänyt ostaa erikseen lippuja hankkiessa. No ei siinä mitään, uudet liput hankintaan helmikuulle ja uusintareissu sitten maaliskuussa. Onneksi tämä feelu koski vaan mua ja Alessia. Katri ja Aino osasivat käyttää kalenteria paremmin. Propsit mimmeille.

Uusien lippujen menolento oli illan sijasta varhain aamulla, joten yöunet jäivät nihkeään pariin tuntiin. Hypättiin keskustasta dösään ja kentällä oltiin siinä viiden aikaan aamulla. Onneksi luovuttiin ajoissa ajatuksesta säästää fyrkkaa dallaamalla Glasgow'n lentokentälle. Ilmeisesti Paisleyssa on hyvät mahikset saada puukosta. Varsinkin yöaikaan.

Olimme Alessin kanssa Lontoossa joskus aamupäivällä ja suuntasimme samantien Alessin ja Darrenin kämpille vetämään zetaa pariksi tunniksi. Tämän jälkeen lähdettiin kylille tappamaan aikaa ja venailemaan mimmejä, jotka olivat tulossa iltakoneella. Kuvassa söpö katu.

Tässä kundien naapurusto. Talo on noiden takana. Kyseisessä kiinteistössä kuvattiin brittiläistä kauhukomedialeffaa Shaun of the Dead 2000-luvun alussa. Zombi-meininki.

Illalla mimmit saapuivat ja Darren pääsi duunista. Käytiin kaljalla ja käppäiltiin läheiselle kukkulalle Hampstead Heathiin. Hyvältä se Lontoo yöllä näytti. Kuva on kämänen mutta googlatkaa parempia.

Kuten moni saattaa muistaa, George Michael delas viime joulupäivänä. Artistin asunnon edessä olevalle viheralueelle on fanien toimesta roudattu kukkia, kirjeitä ynnä muuta muistoa kunnioittavaa.

Näkymä London Bridgeltä Tower Bridgelle. Thames virtaa.

Päivän aamiainen/lounas hoidettiin London Bridgen kupeessa rautatiesillan alla olevasta Borough Marketista. Söin suhteellisen härön makkaraburgerin. Valikoimaa riitti, mutta niin myös jengiä. Kyseinen kauppapaikka täytti muuten 1 000 vuotta vuonna 2014 ja kuuluu näin Lontoon vanhimpiin. 

Huono kuva Shakespearen Globe -teatterista. Siellä se kuitenkin oli.

"Looking for a new job, search LinkedIn to see more, I have CVs and 2 degrees, I'd like something indoors. @Luc Valvona"

Eli jos joku tietää Lucille hommia, laita LinkedIn -viestiä.

Muumien maailmanvalloitus.

Olin Lontoossa viimeksi vuonna 2007 yhden päivän. Tuolloin jonotimme sisään pääsemättä muun muassa London Eyehin, Madam Tusseaudsille, ajeltiin tuubilla ympyrää, käytiin pyyhkimässä jalkamme Hard Rock Cafen ovimattoon ja vierailtiin Harrodsin tuulikaapissa, josta poke käännytti meidät ulos. Kaiken kaikkiaan hienosti käytettyä aikaa. Tämä keikka oli antoisampi. Kuten kuvasta näkyy, innostus oli huipussaan.

London Eye. Ehkä hiukkasen yliarvostettu kohde.

Vaikka säälle ei voi mitään ja se pitää vain hyväksyä, ei meitä ollenkaan haitannut että keli oli koko viikonlopun aurinkoinen ja keväisen lämmin. Lontoo nyt ei varsinaisesti ole tunnettu auringonpaisteesta.

Hangin' with my parakeet.

Hyde Parkissa elää luonnonvaraisena papukaijoja, tarkemmin kauluskaijoja. Kukaan ei tiedä varmasti mistä ne ovat tulleet ja paljon niitä on. Koko Hyde Parkissa niitä on arvioiden mukaan 6 000. Kundit yllättivät ja veivät meidät ruokkimaan niitä. Kaksi pussia maapähkinöitä hävisi hetkessä. Reissun yksi päräyttävimmistä kokemuksista, kuten Ainon ilmeestä voi päätellä.

Illalla puiston jälkeen mentiin Sohoon syömään. Perjantai-iltana Lontoon kaduilla riitti porukkaa vähän liiaksikin asti. Stadissa jengi lämpenee jos Stockan kellon alla on viisi ihmistä venaamassa frendejään ja tukkimassa oviaukkoa. Täällä pitää kasvattaa toleranssia.

Lontoon snadein kahvila. Kännykkäaikana puhelinkopit on jääneet vähäiselle käytölle, joten uusia idiksiä syntyy. Tää idea on kyl vissiin pöllitty Birminghamista.

Käytiin illalla kurkkimassa London Zoon aidan yli. Kuvassa on pingviinejä, jos joku nyt ei sattunut huomaamaan.

Myöhemmin illalla vietettiin tupareita Darrenin ja Alessin kämppisten kanssa. Kuvamateriaalia ei ole, mutta tuparit on tuparit.

Reissun saldona hyvät, mutta väsyneet fiilikset ja kaikkiin reissaajiin iskenyt useamman päivän flunssa. Great success!

Viskiä, futista ja satunnaisia juttuja

Hetki vierähti siitä kun sain viimeksi kirjoitettua mitään. On pitänyt kiirettä kouluhommien kanssa (jep, vaikea uskoa). Siispä kasaan tähän kaikkea kahden viimeisen viikon aikana sattunutta.

Tässä todiste siitä, että täälläkin paistaa joskus aurinko. Kuvassa River Clyde ja vissiin BBC Scotlandin pääkonttori. Hyödynsimme aurinkoista päivää dallailemalla uudestaan pahamaineisen Southsiden läpi Pollok Parkiin katsomaan lehmiä. Tällä kertaa meitä oli noin kymmenen hengen porukka. Onneksi tiedustelu oli hoidettu huolella etukäteen, kiitos mun ja Alessin.

Heilan coo part 2: The Revenge of the Coo

Eräänä perjantaina osallistuttiin yliopiston viskiklubin järjestämiin viskinmaistajaisiin. Noin 15 punnalla sai 12 lipuketta eli 12 eri maistiasta. Annokset olivat sellaista yhden senttilitran luokkaa, joten älkää huoliko hyvät ystävät, täydellisestä rappioryyppäämisestä ei ollut kyse.

Lista maistamistani viskeistä (voi skipata jos ei kiinnosta. Suluissa alue, voltit ja hinta, alla asiantuntevat kommenttini):

Glenlivet - 16 y/o Ladder Foot Single Cask (Speyside, 58,6 %, £184,89)
Stydi, hyvä, puuduttava.

Glenlivet - Old Campdalmore Single Cask (Speyside, 58,1 %, £230,75)
Stydi, pehmeä, lämmin, pähkinä.

Springbank - 15 y/o (Cambeltown, 46 %, £65,02)
Terävä, turpeinen, tippa vettä vois poistaa viiltävyyden

Auchentoshan - 18 y/o (Lowland, 43 %, £79,79)
Tasapainoinen, viihdyttävä, turvallinen.

Tomitoul-Glenlivet 1967 - 18 y/o. Bottled 1985 by Dundalk, Ireland (Speyside, ? %, £100)
Kevyehkö, tasainen, varma.

Aberlour - 12 y/o. Distilleri bottling. Bottled 1980s (Speyside, ? %, £80)
(Herranjumala miten vahvaa kamaa. Muuten maku mieto.

Bruichladdich - 5 y/o Octomore 07.1 (Islay, 59,5 %, £99,74)
Turve, savu, vahva, lempeä.

Caol Ila - Moch (Islay, 43 %, £41,62)
Kevyesti savuinen, miellyttävä, täyteläinen. Sopisi Lapin kesään.

Aberlour - 16 y/o (Speyside, 40 %, £44,95)
Keskiturpeinen, kevyehkö, maukas.

Deanston - 12 y/o (Highland, 46,3 %, £35,83)
Vahva, hedelmäinen, läpitunkeva.

Glenlivet - Inverblyth 18 y/o Single Cask (Speyside, 50,8 %, £185)
Pakkaspäivänä turvekammissa viimesen päälle.

Ardbeg 10 y/o (Islay, 46 %, £40)
Savua. Paljon savua.

Paikalliseen kulttuuriin tutustuttiin myös futiksen muodossa. Ottelussa vastakkain olivat Skotlannin liigaa jyräävä Celtic FC ja Aberdeen. Lopputulos 1-0. Lipun hinta 29 £. 

Toiveissa olisi ollut päästä tsiigaamaan paikallisottelua Celtic-Rangers, mutta lippuja on pirun vaikea saada. Nämä niin kutsutut Old Firm -ottelut ovat kuuluja tunnelmastaan, mutta valitettavasti myös huliganismista. Glasgow'n futisjoukkueiden historia ulottuu pitkälle 1800-luvun puolelle ja se kietoutuu katolisten ja protestanttien vastakkainasetteluun ynnä Pohjois-Irlannin politiikkaan. Nykyään uskontojen juopa on kaventunut, mutta juuret ovat syvällä eikä Glasgow'n itäpuolella sovi kävellä Rangersien väreissä tai vastaavasti länsipuolella vihreissä. Katsomossa perseilyllä on ollut se seuraus, että missään Skotlannin liigan futismatseissa ei myydä enää bisseä (ja toki se että ihmisiä on kuollut ja loukkaantunut).

Pakkohan sitä oli kuitenkin hankkia asiaankuuluvat päähineet. Harmi vain, että pubeihin on turha yrittää mennä joukkueiden fanituotteisiin pukeutuneena (poikkeuksena fanibaarit).

Celtic Parkiin mahtuu reilu 60 000 katsojaa, mikä tekee siitä Britannian kolmanneksi suurimman seurastadionin. Videosta voi aistia tunnelmaa (jos se tällä kertaa toimii).


Uusia juttuja seuraa piakkoin. Pysykää tutkalla.