Lontoo part 2

Koska ekalla kerralla ei mennyt lippujen ostaminen putkeen, tehtiin paluu Lontooseen. Eipä siinä, onhan se kiva kaupunki. Kuvia tuli otettua laiskasti, mutta tässä jotain jämiä.

Halusin käydä jossain kulttuurikohteessa tällä kertaa ja niitähän Lontoossa riittää. Plussaa on, että suurin osa museoista on ilmaisia. Sama homma Glasgow'ssa. Oli miten oli, mentiin British Museumiin, johon on säilötty ehkä maailman suurin ryöstösaalis. Britti-imperiumin kulta-aikana pitkin maailmaa roudatut historialliset aarteet löytyvät kaikki saman katon alta Lontoosta. Tasaisin väliajoin joku vinkuu kamojen palauttamisesta, mutta siitähän seuraisi mielenkiintoinen ketjureaktio, kun kaikkien maailman museoiden pitäisi laittaa kilut ja kalut jakoon. Vaikka Britit ovat yksiselitteisesti kieltäytyneet palauttamasta kamppeita, aina löytyy joku kreikkalainen joka on vaivautunut British Museumiin asti kiukuttelemaan Elgin marmoreiden eteen protesti-t-paita päällä.

Itse museo on hillittömän kokoinen, joten jokaisen kipon kohdalle ei kannata jäädä ihmettelemään vaan tsekkailee oman maun mukaan parhaat palat. Itseäni ei esimerkiksi Louvren ja Vatikaanin museot kiertäneenä voisi enää hirveästi liikuttaa ne nimenomaiset ruukut ja savipytyt, joten paineltiin pitkin museota reippaaseen tahtiin.

Hieno esimerkki (huono kuva, pitäisi nähdä sivutkin) varhaiskeskiaikaisesta irlantilaisten kansankielisestä tekstistä nimeltään ogham. Latinaksi teksti FANONI MAQVIRINI, luetaan FANONI MAQVI RINI, tarkoittaen Fanonus Rinuksen poika. Oghamiksi: SFAQQUCI, MAQIQICI, tarkoittaen Safaquqqus Qicuksen poika. Tarkimmat huomaavat liitteen "mac" käytön, joka siis meinaa poikaa. Käytössä nykyäänkin Irlannissa ja Skotlannissa.

Innostuin oghamista sen verran, että sudarit saattavat saada tästä syksyllä uuden salakielen.

Museoissa on nykyään trendinä, että kaikkea pitää päästä hiplaamaan. Tässä muovinen Rosettan kivi, jota pojat räpläävät.

Tässä oikea Rosettan kivi, museon ehkä tunnetuin yksittäinen esine. Kivestä löytyy sama teksti egyptiksi hieroglyfeilla ja simppelimmällä merkistöllä sekä kreikaksi kreikkalaisilla kirjaimilla. Rosettan kivi toimi avaimena hieroglyfien tutkimisessa. 

Pikkuinen safkabreikki museon jälkeen. Vedettiin oikein viimesen päälle street foodit. Se on muotia.

Lontoon taksi, Lontoon dösä.

Reissun perjantaille sattui osumaan St. Patrick's day eli Pyhän Patrickin päivänäkin tunnettu kansanjuhla. Kyseessähän on oikeastaan irlantilaisten suojelupyhimyksensä kunniaksi järjestettävät kinkerit, mutta kaikki muutkin juhlivat siinä siivellä. Pyhä Patrick itse on todellinen historiallinen henkilö (melko varmasti), jonka irlantilaiset merirosvot kaappasivat orjaksi Patrickin ollessa teini-ikäinen. Patrick pääsi kuitenkin takaisin Britanniaan muutaman vuoden jälkeen. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Patrick näki jumalallisen näyn, joka kehoitti lähtemään takaisin Irlantiin käännyttämään pakanoita. Patrickhan sitten meni ja otti näyn todesta ja hilppasi takaisin Irlantiin, missä julisti itsensä piispaksi ja käännytteli ihmisiä sitten kristityiksi. Erityisesti naiset ja lesket olivat Patrickin kiikarissa. Tästä kaikesta ja kaikesta muustakin jännästä Patrick kertoo itse kirjoittamassaan tunnustuksessa, Confessiossa ja kirjeessään sotalordi Coroticus:lle, joka kulkee nimellä epistola. Nämä ovat muuten ainoat kirjalliset aikalaiskuvaukset 400-luvun Irlannista. Jos jotain kiinnostaa niin molemmat tekstit löytyvät netistä.

Takaisin karuun moderniin todellisuuteen. Pyhää Patrickia juhlittiin tarmolla ja yö oli vaiherikas. Kaikki kuitenkin selvisivät ehjänä himaan. Hauskaa oli.

Juhlimisen jälkeen on hyvä saada vähän happea, joten läksimme Suur-Lontoon ja Essexin rajamailla olevaan metsään Epping Forestiin. Tarkoitus oli mennä bongaamaan ovatko bluebellsit (wikipedian mukaan suomeksi englanninsinililja) alkaneet kukkimaan. Eivät olleet.

Metsä näytti aivan englantilaiselta metsältä.

Lontoon Luton on melko ankea lentokenttä. Kuvassa näkyvässä taulussa lukee, että lentomme on 1,5 tuntia myöhässä. Aina luotettava ja näppärä EasyJet sähläsi jotakin koneiden kanssa ja meile tarkoitettu kone lähtikin Amsterdamiin ja Edinburghiin menossa ollut kone tuli meille. Tai jotain yhtä sekavaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että Kone lähti pari timmaa myöhässä. Koneet vaihdettiin lennossa, joten mitään safka- ja juomapuolta ei oltu keretty koneeseen lastata. EasyJet panosti kuitenkin vesitarjoiluun. No ei siinä vielä mitään, matkalla selvisi että Glasgow'n lentokentän kiitorata menee KIINNI suunnuntaisin klo 23.00. Yritettiin lentää kovempaa, mutta myöhästyttiin kaksi minuuttia eikä lennonjohto antanut lupaa laskeutua. Koneen täytyi siis etsiä toinen kenttä jolle laskeutua. Kyseiseksi kentäksi valikoitui Glasgow Prestwick Airport, joka ei todellakaan ole Glasgow'ssa vaan 45 kilometrin päässä etelässä. Homma olisi sama, jos ostaisi lennon Oulusta Helsinkiin, mutta päätyisi Hyvinkäälle. EasyJet tarjosi meille dösäkyydin Glasgow'n lentokentälle, josta piti jatkaa taksilla himaan. Voin liioittelematta sanoa, että ankein lentoreissu miesmuistiin.